Talvikauden tähtitaivas


Kuu näkyy talviaikana korkealla taivaalla etenkin täysikuun
läheisyydessä. Kuva Kari A. Kuure.
Teksti ja kuvat Kari A. Kuure

Talvikauden havaintosäät eivät yleensä ole kovinkaan suosiollisia havaitsijan kannalta. Korkeapaine ei takaa selkää säätä, vaan usein pilvet mataavat paksuina kerroksina estäen kaikenlaisen havaitsemisen. Pari kertaa talvessa pohjoisnavalta napapyörre laajenee ja tuo mukanaan selkeän mutta niin kirpeän pakkassään. Tällöin pakkasesta huolimatta tähtiharrastajien pitäisi uskaltautua kaukoputken ääreen.

Joulukuussa pakkanen vaihtelee keskiarvoisesti –1,4 °C ja –7,8 °C, tammikuussa –3,2 °C ja –10,1 °C ja helmikuussa –3,4 °C ja –11,2°C välillä. Joulukuussa Tampereella korkein mitattu lämpötila oli 9,5 °C ja matalin –33,0 °C, tammikuun lukemat ovat 8,0 °C ja –36 °C, sekä helmikuussa 9,4 °C ja –32,0 °C. Lämpötilojen vaihtelu voi olla siis hyvin suurta. Sademäärät talvikuukausina on 30 ja 40 mm välillä, mutta kun sade tulee lumena, niin lumipeite kasvaa näistäkin lukemista saman verran sentteinä.

Näin siis normaalivuosina, jos nyt sellaisia on kun puhutaan säästä. Talvi 2014/2015 kuitenkin osoitti, että sää voi poiketa suurestikin normaalista ainakin pakkasten ja lumipeitteen osalta. Pilvisyys tuntuu sen sijaan olevan melkoisen taattua.

Aurinko

Talvipäivänseisaus on joulukuun 23 päivänä kello 06.48, jolloin Aurinko on eteläisimmillään. Etäisyyttä Maan ja Auringon välillä on 147 159 473 km ja me näemme Auringon 32’ 31” kokoisena.  Etelämeridiaanin ylikulku (transit) on kello 12.23 ja silloin Aurinko näkyy 5,1° Tampereen horisontin yläpuolella.

Maapallon saavuttaa perihelin 3 tammikuuta kello 00.49. Silloin Maan ja Auringon välinen etäisyys on lyhyimmillään ja se on 147 100 175 km ja Aurinko näkyy 32’ 31” kokoisena. Transit-aika on kello 12.29 ja Auringon korkeus on 5,6°.

Kuu

Kuun vaiheet ovat

Kuukausi/vaihe
vähenevä puolikuu
uusikuu
kasvava puolikuu
täysikuu
joulukuu 2015
3.12. klo 09.43
11.12. klo 12.30
18.12. klo 17.15
25.12. klo 13.12
tammikuu 2016
2.1. klo 07.33
10.1. klo 03.31
17.1. klo 01.27
24.1. klo 03.46
helmikuu 2016
1.2. klo 05.31
8.2. klo 16.40
15.2. klo 09.47
22.2. klo 20.21

Apo- ja perigeum
Apogeum
aika
etäisyys [km]
Perigeum
aika
etäisyys [km]
5.12.2015
22.24
407 600
19.12.2015
20.00
366 100
2.1.2016
14.00
405 800
16.1.2016
14.00
368 200
30.1.2016
14.00
406 200
12.2.2016
21.12
364 800
26.2.2016
20.00
407 000



Peitot

Kuu peittää Venuksen 7 joulukuuta kello 18.58–19.23–19.48. Valitettavasti kohteet ovat silloin Tampereen horisontin alapuolella.


Kuun toposentriset konjunktiot ja lähietäisyydet

pvm
aika [UT]
kohde
kulma­etäisyys [°]
korkeus [°]
suunta [°]
tähdistö
Kuun kirkkaus m
kohteen kirkkaus m
K=konjuntio
L= lähekkäin
4.12.
06.50
Jupiter
2,6 N
26
210
Leo
–9,6
–1,8
K
6.12.
03.37
Mars
0,8 N
5
111
Vir
–8,7
1,5
L
7.12.
19.25
Venus
0
–34
322
Vir


peittyminen
10.12.
16.57
Saturnus
2,3 S
–15
261
Oph


K
12.12.
16.54
Merkurius
6,3 S
0
224
Sag
–5.7
–0,6
K
17.12.
09.15
Neptunus
1,6
–27
52
Aqu


K
20.12.
03.33
Uranus
1,7
–16
313
Pis


K
31.12.
19.59
Jupiter
1,5
–18
42
Leo


K
3.1.
20.29
Mars
0,8 S
–35
27
Vir


K
7.1.
05.50
Saturnus
2,5 S
0
131
Oph
–7,25
0,7
K
7.1.
01.12
Venus
2,5 S
–29
71
Oph


K
10.1.
21.00
Merkurius
1,4 S
–25
281
Sag


K
13.1.
17.01
Neptunus
1,4 S
18
202
Aqu

8,0
K
16.1.
07.51
Uranus
2,4 N
–13
53
Pis


K
28.1.
03.12
Jupiter
2,2 N
30
174
Leo
–11,4
–2.2
K
1.2.
11.42
Mars
1,8 N
–7
252
Lib

0,8
K
3.2.
20.40
Saturnus
2,8 S
–45
15
Oph

0,7
K
6.2.
09.11
Venus
3,4 S
8
160
Sag
–7,0
–3,9
K
6.2.
19,27
Merkurius
3,1 S
–28
285
Sag


K
10.2.
02.13
Neptunus
1,2 S
–36
355
Aqu

8,0
K
12.2.
15.39
Uranus
2,6 N
32
173
Pis
–8,6
5,9
K
24.2.
06.54
Jupiter
2,6 N
7
262
Leo
–12,2
–2,3
K


Merkurius

Merkurius näkyy joulukuussa iltataivaalla. Jouluun 11 päivän jälkeen se näkyy lounaisessa horisontissa auringonlaskun jälkeen. Planeetan kirkkaus tällöin –0,6m. Elonfgaatio kasvaa aina 29 päivään asti (kello 04.56), jolloin planeetta saavuttaa suurimman itäisen elongaationsa 19,7°. Tällöin Merkurius ylittää etelämeridiaanin noin 6,2° korkeudelta ja laskee horisonttiin kello 16.43.

Tammikuun alkupuolella Merkuriuksen elongaatio vähenee ja planeetta saavuttaa alakonjunktionsa 14 tammikuuta kello 16.05. Merkuriuksen laskuaika on 16.34. Alakonjunktion jälkeen Merkurius nähdään aamutaivaalla. Alakonjunktio tapahtuu Auringon pohjoispuolella, joten Merkurius näkyy alakonjunktion aikoihin muutamana päivänä aamulla ja illalla.

Suurin läntinen elongaattio 25,5° on 7 helmikuuta kello 3.10. Tällöin planeetta nousee kello 7.46 kaakosta kirkkaana näkyvä Venuksen itäpuolelta.

Merkuriuksen konjunktiot

Merkurius ei ole konjunktiossa tai lähietäisyydellä muiden kuin Kuun kanssa.  Nämä konjuntiot on merkitty Kuun konjunktoiden taulukossa.

Kuukausi
pvm
aika [UT]
kulmaetäisyys
elongaatio
kohteet
Tammikuu
14
08.45
3,03°
03° 01’ 36"
Merkurius–Aurinko
Merkurius näkyy Auringon pohjoispuolella!


Venus

Venus on aamutaivaalla ja nousee horisontista kello 4 jälkeen. Joulukuun kuluessa nousuaika siirtyy niin, että kuukauden lopulla se tapahtuu kello 6 aikoihin. Sama nousuajan siirtyminen tapahtuu edelleen tammikuussa ja kuukauden puolivälissä se tapahtuu kello 7. Tammikuun lopulla nousu tapahtuu puolituntia myöhemmin, Tällöin auringonnousu on jo niin lähellä, että kirkkaudestaan huolimatta Venuksen näkeminen voi olla vaikeaa. Helmikuussa Venus ei näyttäydy kuin päivätaivaalla.

Kuu, Venus ja Saturnus muodostavat näyttävän kolmion tammikuun 7 päivän aamuna noin kello 7 aikaan. Saturnus on kolmikosta himmeä ja lähimpänä horisonttia, mutta avoimella paikalla selkeällä säällä sen näkyminen pitäisi olla mahdollista. Kuu on kapea sirppi, eikä häikäise kirkkaudellaan. Venus ja Saturnus ovat toistensa läheisyydessä 9 tammikuun aamuna kello 05.55. Lyhyimmillään niiden välinen kulmaetäisyys on vain 0,1°. Venuksen kirkkaus on –3,9m ja Saturnuksen 0,7m. 

Venuksen ja Kuun väliset konjunktiot ovat Kuun taulukossa.

Kuukausi
pvm
aika [UT]
kulmaetäisyys
elongaatio
kohteet
Tammikuu
09
03.56
–0,09°
36° 20’ 22"
Venus–Saturnus
Negatiivinen kulmaetäisyys tarkoittaa, että Venus näkyy Saturnuksen pohjoispuolella!

Mars

Mars näkyy joulukuussa aamutaivaalla. Kuukauden alussa se nousee hieman ennen kello 3:a ja talven aina nousuaika hieman varhenee. Helmikuun lopulla se nousee kello 2 aikoihin. Marsin kirkkaus on vain noin joulukuun alussa noin 1,5m, kuukautta myöhemmin 1,3m ja helmikuun alussa 0,8m. Helmikuun loppuun mennessä planeetta on kirkastunut 0,3 magnitudiin.

Mars on aina hyvin pieni kohde. Joulukuun alussa se näkyy vain hieman alle 5 kaarisekunnin kokoisena, tammikuun alkuun mennessä kokoa on tullut lisää pari kaarisekuntia.  Helmikuun alussa planeetta näkyy meille 6,8 kaarisekunnin kokoisena ja kuukauden lopulla peräti 8,7 kaarisekunnin kokoisena. Tällöin Marsin pinnalta voi jo erottaa tummia alueita. Marsin näennäinen koon kasvu enteilee toukokuussa olevaa oppositiota.

Jupiter

Jupiter on joulukuussa aamutaivaalla. Se nousee horisontista heti puolen yön jälkeen. Kuukautta myöhemmin nousu tapahtuu jo ennen kello 23:a, helmikuun alussa kello 20.30 tienoilla ja kuukauden lopulla kello 18 jälkeen.

Jupiter on aina suhteellisen iso kohde. Joulukuun alussa se näkyy meille 36 kaarisekunnin kokoisena ja on kirkkaudeltaan –1,8 magnitudia. Kuukautta myöhemmin koko on hieman kasvanut ja on noin 39 kaarisekuntia, samalla myös kirkkaus on kasvanut ja on nyt –2,0m . Helmikuussa sama suuntaus jatkuu, kokoa on 42,5 kaarisekuntia ja kirkkautta –2,2m. Helmikuun lopulla Jupiter näkyy meille 44,4 kaarisekunnin kokoisena ja kirkkaus on –2,3m .

Saturnus

Joulukuun alussa Saturnus alkaa näkyä aamuhämärissä. Kuukauden lopulla se nousee jo puolitoista tuntia ennen auringonnousua ja tammikuussa aamun tunteina ja helmikuussa jo aamuyöllä. Vastaavasti sen etelämeridiaanin ylitys tapahtuu tammikuun puolivälin jälkeen auringonnousun aikaan josta se siirtyy helmikuun loppupuolella ennen aamu seitsemää tapahtuvaksi. Tampereella Saturnus on etelämeridiaanissa ollessaan noin 7,5 asteen korkeudella.

Saturnus ei ole erityisen kirkas koko kaudella, suurimman arvonsa se saavuttaa tammikuun toisella puoliskolla jolloin se näkyy noin 0,7m kirkkaudella. Saturnus näkyy meille aivan kohtuullisen kokoisena, sillä sen kulmahalkaisija kaudella on 15–16,5 kaarisekuntia.

Uranus

Uranus on horisontin yläpuolella aamupuolelle yötä. Sen laskuaika siirtyy aamu 4:stä tammikuun loppupuolella keskiyön aikaan tapahtuvaksi ja siitä helmikuun loppuun mennessä ennen kello 22 tapahtuvaksi. Etelämeridiaanin se ylittää kauden alussa iltayöstä mutta tammikuussa se siirtyy jo hämärän aikaan tapahtuvaksi. Korkeus etelämeridiaanissa on noin 35 astetta. Kaukoputkella katsottaessa Uranus näkyy pienenä vihertävänä pintakohteena, mitään yksityiskohtia ei planeetan pilvipeitteestä pystytä erottamaan.

Neptunus

Neptunus muistuttaa näkymistään Uranusta, eli se on joulukuussa iltataivaan kohde. Meridiaanissa se on iltahämärässä ja se painuu horisontin alapuolelle illan tunteina. Helmikuussa se laskee jo iltahämärässä ja sen visuaalinen havaitseminen on mahdotonta.

Kuukausi
pvm
aika [UT]
kulmaetäisyys
elongaatio
kohteet
Helmikuu
28
23.47
–0,85°
51’ 14"
Neptunus–Aurinko
Neptunus näkyy Auringon pohjoispuolella!

Meteoriparvet

Geminiedien meteoriparven radiantti on Kaksosissa.
Merkittävin kauden meteoriparvista on geminidit. Niitä nähdään joulukuun 7.–17. Päivinä ja maksimi on 14 joulukuuta kello 20 aikoihin. ZHR-luvun odotetaan nousevan 120:een, joka on suunnilleen sama kuin perseidillä elokuussa. Geminidien radiantti on Kaksosten tähdistön alueella Castor-tähden pohjoispuolella, joten se on jatkuvasti horisontin yläpuolella (sirkumpolaarinen). Maksimin aikaa radiantti on suunnilleen idässä, joskaan ei kovinkaan korkealla, noin 27 asteen korkeudella. Geminidit ovat hitaita mutta sen vastapainoksi joukossa on kirkkaita meteoreja.

Revontulet

Auringon aktiivisuus on heikkenemässä nopeasti ja voi olla, että kuluva talvi on viimeinen merkittävien revontulien kausi pitkään aikaan. Niinpä sään seljetessä pohjoista taivaanrantaa tulisi pitää silmällä jos vaikka siellä näkyisi rauhallinen revontulikaari. Jos ja kun se näkyy, on syytä varautua yövalvomiseen, sillä keskitalvella parhaimmat revontulet näkyvät keskiyön molemmin puolin ja hieman aamupuolelle yötäkin. Helmikuun lopulla revontulien näkyminen pitäisi hieman runsastua lähestyvästä kevätpäiväntasauksesta johtuen. Revontulia nähdään runsaimmin tasauspäivien molemmin puolin.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Blogitekstit (Atom)